Kurssimme vuoden ”sotaretki” Aunuksen ja Maaselän taistelupaikoille suoritettiin 18.-21.5.2010 kesäisissä säissä. Karjalan kunnailla lehti puu, käköset kukkuivat ja retkeläiset keinuivat Karjalan kuoppaisilla teillä kahdessa ilmastoidussa bussissa neljän päivän ajan yhteensä 1300 kilometriä.
Meitä oli 85 innokasta viime sotiemme taistelupaikkoihin tutustujaa. Joukossamme oli erään kurssilaisen poika ja pojanpoika, oli vierailija kurssilta 104 etunimeltään Aunus ja taisi olla viideskin joltain muulta kurssilta. Suuri osa oli niitä, jotka olivat kaksi vuotta sitten Kannaksen retkellä.
Meitä opasti Aunuksen ja Maaselän kannaksen taisteluihin erinomaisesti jälleen everstiluutnantti evp Aimo Kiukas. Saimme kuvan kyseisten alueiden taisteluista niin hyökkäysvaiheessa kesällä ja syksyllä 1941 kuin myös viivytystaisteluista kesällä 1944. Meille osoitettiin lukuisten karttojen kanssa maastossa niin suomalaisten kuin neuvostoliittolaisten ryhmitykset ja taistelujen etenemiset.
Aluksi saimme selvityksen myös talvisodan puolustuksemme kannalta hyvin ratkaisevista Lemetin mottitaisteluista 13.12.1939-29.2.1940.
Ensimmäinen päivä päättyi yhteiseen illalliseen Petroskoissa majapaikassamme hotelli Severnajassa. Moni lähti vielä kauniina iltana katsomaan Äänisen rantaa ja Otto Ville Kuusisen patsasta.
Toisena päivänä ohjelmassa oli pitkä ajo Karhumäkeen ja aina Poventsaan Stalinin kanavalle eli sinne mihin saakka suomalaiset sillä rintamalla päättivät hyökkäyksensä. Siellä meille selvitettiin joukkojen ryhmitykset kesällä 1944, kun alkoi torjunta- ja viivytystaistelut neuvostojoukkojen aloitettua kesäkuussa suurhyökkäykset kaikilla rintamilla. Karhumäessä kävimme paikanpäällä korkealla kalliomäellä katsomassa Talvelan joukkojen rakentamia vahvoja puolustusasemia tai mitä niistä oli jäljellä. Nuo vahvasti linnoitetut asemat oli jouduttu luovuttamaan lähes ilman taistelua, kun pohjoisempana oli tapahtunut läpimurto.
Illalla Petroskoihin saavuttuamme delegaatiomme kävi tutustumassa Petroskoin suomalaisen seurakunnan uuteen kirkkoon, joka on vielä keskeneräinen, ja luovuttamassa 500 euron lahjoituksen kirkon penkkien rakentamiseen. Kirkko on kaunis, moderni rakennus upealla paikalla. Rahan puutteen vuoksi kirkkoherra laski että menee vielä 2-3 vuotta ennen kuin kirkko saadaan täysin valmiiksi.
Kolmantena päivänä lähdimme kohti Syväriä, jossa meille selvitettiin vastaavasti taistelujoukkojen ryhmitykset ennen kesän 1944 taisteluja. Samoin meille paikan päällä Syvärin rannalla selostettiin neuvostojoukkojen hyökkäys Syvärin yli 21.6.1944.
Ennen saapumistamme kolmannen yön majoituspaikkaan Aunuksenkaupungissa kävimme tutustumassa paikan päällä Sammatuksen taisteluihin, jossa majuri Leppäkosken pataljoona tuhosi 26 panssarivaunua ja hidasti neuvostojoukkojen etenemistä Leppäkosken itsensä kaatuessa johtaessaan vastahyökkäystä. Sammatuksessa oli myös mielenkiintoista nähdä vanhaa karjalaiskylää ja tavata muutama karjalaisvanhus.
Illallisen jälkeen eräät ryhmämme kokivat mielenkiintoisen tilanteen, kun miliisit tulivat ravintolaan ja estivät siellä vielä olleet retkeläisemme poistumasta huoneisiinsa parin tunnin ajan. Syynä oli erään retkeläisen ilmoitus kameralaukkunsa häviämisestä. Miliisit kuulustelivat muutamia, jotka olivat olleet siinä pöydässä, jossa kameralaukkunsa häviämisen ilmoittanut istui. Kuulustelut ja tutkimukset kestivät kauan, koska tarvittiin tulkkia ja tutkimuksia tehtiin perusteellisesti. Baari oli auki ja juttu luisti retkeläisten keskuudessa. Uni vain oli tulossa. Kaikki päättyi hyvin, kun kameralaukku lopulta löytyi retkeläisen huoneesta vähän erikoisella tavalla piilotettuna.
Viimeisenä päivänä jouduimme supistamaan ohjelmaa, jotta varmasti ehtisimme ajoissa takaisin Joensuuhun. Kuitenkin saimme selostuksen Tuulosjoen ylimenohyökkäyksestä syyskuussa 1941 ja neuvostojoukkojen maihinnoususta Viteleeseen 23.6.1944 ja sen onnistuneesta hetkellisestä rajaamisesta niin että vetäytyvät joukkomme eivät jääneet saarrostukseen vaan ne pystyttiin ”elämäntietä” pitkin kuljettamaan uusiin asemiin pohjoisemmaksi.
Viimeinen selostus oli Pitkärannasssa ehkä kaksikymmentä vuotta sitten jo kesken jääneen ison teollisuuskompleksin pihalla Nietjärven taisteluista heinäkuussa 1944.
Tuuloksessa laskimme luonnon kukista tehdyn kimpun Aunuksen taistelujen muistomerkille.
Matkamme onnistumisesta vastasivat Kiukaan ohessa JA-PI-matkojen henkilöstö, busseja kuljettaneet Simo ja Jarmo sekä emäntänä toiminut Marja. Lounaat söimme maastossa heidän hoitaessa muonituksen.. Oli ihailtavaa kuinka nopeasti tuo henkilöstö sai aikaan tarjoilun sillä aikaa kun Kiukas selosti taisteluja.
Kaiken kaikkiaan uskon, että retkeläiset olivat tyytyväisiä ”sotaretkeemme” vaikka bussissa istumista oli paljon. Näimme samalla millainen tuo osa rajantakaista Karjalaa on. Suurimmalta osalta liikuimme maisemissa, jotka olivat Neuvostoliittoa jo ennen sotia.
Retkellämme keskustelimme myös seuraavasta parin vuoden päästä toteutettavasta matkasta. Se suuntautunee ylemmäksi, Uhtuan, Kiestingin ja Vienan Kemin alueille.
Olli Puntila