Yhdistyksen kevään 2018 sääntömääräinen kokous järjestettiin 24.4.2018 Tampereen Suomalaisen klubin Marski-salissa. Kokousmatkan oheen oli järjestetty mahdollisuus osallistua kurssiveli kenraalimajuri evp Kalervo Sipin opastamalle bussikierrokselle vuoden 1918 sotatapahtumapaikoille Tampereella sekä puolustusvoimien logistiikkalaitoksen edustajan esitys laitoksen toiminnasta ja hankkeilla olevista suurista kalustohankinnoista. Tilaisuuden lopuksi oli mahdollisuus tutustua museokeskus Vapriikin näyttelyihin, jonka yhteyteen kurssiveli Kalervo Kummola oli järjestänyt Tampereen kaupungin tarjoamat iltapäiväkahvit.
Tampereen vuoden 1918 tapahtumiin perehdyttiin Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtajan ja RUK- kurssiveljen kenraalimajuri Kalervo Sipin opastamana otsikolla “Vapaussota ja tapahtumat Tampereella”. Valitettavasti kaikki halukkaat eivät mahtuneet 50-matkustajan bussiin, mutta jotkut seurasivat bussia omilla autoillaan tutustumiskohteisiin.
Tutustumiskäynnin ensimmäinen kohde oli Tampereelta noin 16 kilometrin etäisyydellä Kangasalassa sijaitsevan Suinulan kylän Marttilan talo, jonka pihapiirissä tapahtui 31.1.1918 joukkosurma.
Tampereen jäätyä vallankumouksen käynnistyttyä punaisten hallitsemalle alueelle, lähti 30.1 118 suojeluskuntalaisen joukko kapteeni Ernst Söderholmin johdolla salaa kohti rintamalinjaa päästääkseen valkoisten hallitsemalle puolelle. Heidän aseistuksensa oli heikko, pari kivääriä ja joitakin kymmeniä käsiaseita. Matkalla he tuhosivat puhelinyhteyksiä ja tunkeutuivat Aitolahden työväentaloon tarkoituksena saada haltuun lisää aseita, joita sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Sen sijaan he onnistuivat löytämään dynamiittia, jolla yrittivät katkaista Ruutanan aseman lähellä Tampereelta itään kulkevan rautatien. Räjähdys oli kuitenkin niin heikko, että se ei vahingoittanut suunnitellulla tavalla rautatietä.
31.1 aamulla joukko saapui Suinilan kylän Markkulan talolle, jonne majoittuivat ruokailemaan ja lepäämään. Punaisten johto Tampereella oli saanut tiedon pakenijoista ja heidän tekemistään tuhotöistä. Heitä takaa-ajamaan lähetettiin 300-henkinen lentävä osasto päällikkönään Kaarle Vilander ja varajohtajana Valdemar Sammalisto. Kun osasto saapui Marttilan talolle, vartiomiehet avasivat tulen ja käynnistyi tulitaistelu. Vilander siirsi johtamisvastuun Sammalistolle ja lähti tekemään lisäavun pyyntöä.
Kapteeni Söderholm haavoittui tulitaistelussa vakavasti. Kun suojeluskuntalaisten aseistus oli punakaartilaisiin nähden aivan vaatimaton, he antautuivat valkoista lippua heiluttamalla. Kuolettavasti haavoittunut suojeluskuntalaisten päällikkö neuvotteli antautumisen jälkeen vielä Sammaliston kanssa kirjallisen sopimuksen siitä, että antautuneitten henkeä tai omaisuutta ei uhattaisi.
Sopimusta allekirjoitettaessa Tampereelta lähetetty pääosin turkulaisista ja joistakin venäläisistä koostunut 200-hengen osasto oli saapunut paikalle johtajanaan Tuomas Hyrskymurto. Paikalle tultaessa tunnelma joukossa oli kiihkeä ja Hyrskymurto oli antanut käskyn, että vankeja ei oteta.
Kun Hyrskymurron joukot tulivat paikalle, antautuneet suojeluskuntalaiset olivat talon pihalla paririvissä aseensa luovuttaneina. Joukot aloittivat tulituksen, jota antautumissopimuksen tehnyt Sammalisto yritti epätoivoisesti “tuli seis”-komennoilla estellä.
Tulitus synnytti sekasorron, jossa 15 suojeluskuntalaista sai surmansa ja 28 loukkaantui. Yhdeksän surmansa saaneista oli Tampereen teknillisen opiston oppilaita. Osa onnistui pakenemaan joko maastoon tai rakennuksiin.
Tämä Suinulan verilöylyksi kutsuttu onneton tapahtumasarja synnytti osaltaan sitä vuoden 1918 sisällissodan yhteydessä esiintyvää vihaa ja kostohenkeä, joka sai punaista ja valkoista terroria tutkineen professori Jaakko Paavolaisen nimittämään vuoden 1918 tapahtumia kansalliseksi murhenäytelmäksi.
Retkeläiset Mannerheimin patsaalle ryhmittyneenä
Seuraava kohteemme oli kuvanveistäjä Evert Porolan tekemä Mannerheim-patsas. Se on pystytetty kahdeksan kilometrin päähän Tampereen keskustasta Leinolan-kylän Mannerheim-kukkulalle, josta ylipäällikön kerrotaan vuonna 1918 seuranneen Tampereen taisteluita.
Patsaan esikuvana on pieniä yksityiskohtia myöden taidemaalari Eero Järnefeltin Mannerheimista vuonna 1933 tekemä muotokuva.
Patsaan syntyhistoria on monipolvinen. Sen tilasi kauppaneuvos Rafael Haarla, ja patsas oli tarkoitus pystyttää Tampereen jokipuistoon vuonna 1939. Patsaan jalusta ehdittiin jo pystyttää, mutta Mannerheim ilmaisi tahtonaan, että patsasta ei pystytettäisi hänen elinaikanaan. Mannerheimin kuoltua vuonna 1953 Tampereen kaupunginvaltuusto ei hyväksynyt patsaan pystytystä suunniteltuun paikkaan. Perusteluna oli muun muassa se, että Mannerheim oli patsaassa kuvattu vuoden 1918 Tampereen valloittajan asussa.
Patsas oli varastoituna vuoteen 1956, jolloin se pystytettiin nykyiselle paikalleen punagraniittisen jalustan päälle. Siihen on kohdistettu useita kertoja mielenosoituksellista ilkivaltaa.
Koskipuistossa Mannerheim-patsaan paikalla on nykyisin kuvanveistäjä Yrjö Liipolan veistos Paimenpoika ja Pirkkalaan siirretyllä Mannerheimin patsaalle aiotulla jalustalla Jääkärimuistomerkki.
Kalevankankaan taistelut
Kolmas kohde oli Kalevankankaan hautausmaa. Kalevankankaan harju ja erityisesti siellä sijaitseva hautausmaa oli kiirastorstaina 28.3 ankarien taisteluiden näyttämönä. Punaiset joukot olivat hyvissä asemissa harjun päällä. Valkoiset sen sijaan joutuivat hyökkäämään harjun rinnettä ylöspäin. Alueen valtauksen tappiot valkoisille olivat hyvin raskaat, noin 200 kaatunutta. Punaisten tappiot olivat noin 100 kaatunutta. Hautausmaan muistokivissä on edelleen nähtävissä jälkiä taisteluista.
Hautausmaalla on mielenkiintoisena kuriositeettina punaisten puolella rintamapäällikkö Hugo Salmelan neuvonantajana toimineen Japanin sodassa 1904-1905 samoilla paikoilla kuin Mannerheim upseerina palvelleen ukrainalaisen Georgi Bulatselin hauta. Bulatselin vaimo oli vedonnut Mannerheimiin miehensä pelastamiseksi ampumiselta. Mannerheim ei tähän suostunut, mutta taipui kuitenkin antamaan luvan saada haudata vainaja hautausmaalle.
Hautausmaan pääportin läheisyydessä ovat Väinö Linnan ja Juice Leskisen hautamuistomerkit.
Vapauden patsas
Kalevankankaan hautausmaalta siirryttiin kaupungin halki kohti Näsilinnaa.
Matkalla sivuutimme kaupungin keskustaan pystytetyn Vapauden patsaan. Kuvanveistäjä Viktor Janssonin suunnittelema patsas pystytettiin vasemmistoenemmistöiseen kaupunkiin riitaisissa tunnelmissa vuonna 1921. Patsaan aiheena on uhmakkaasti miekkaa ylös lyöntivalmiuteen nostava alaston nuorukainen. Pystyttämistä yritettiin estää myös oikeustoimin.
Patsas saatiin kuitenkin pystytetyksi ja lisää polemiikkia aiheutti se, että nuorukaisen katse suuntautuu läheisen Tampereen työväen talon suuntaan. Tampereella patsasta jotkut kutsuvat pilkallisesti Rummin Jussiksi pääosin Jämsässä toimineen pahamaineisen teloittaja Johannes Fromin kutsumanimen mukaan.
Viktor Janssonin mallina patsasta tehtäessä oli ollut Elias Simojoki, pappi joka tuli tunnetuksi toiminnastaan monissa äärijärjestöissä itsenäisyyden alkuvuosina.
Näsilinna
Näsilinnaa katselimme bussin ikkunoista. Näsilinna sijaitsee strategisesti tärkeällä paikalla korkealla mäellä, junanradan läheisyydessä ja lähes Näsijärven rannassa.
Huhtikuun 3. päivänä jääkäriyliluutnantti Gunnar Melinin johtaman asevelvollisuuskomppanian onnistui ylittää Tammerkoski ja jatkaa kaupungin halki Näsilinnaan, joka oli punaisten hallussa. Melinin joukot valloittivat Näsilinnan, mutta joutuivat toteamaan olevansa yksin eristyksissä. Melinin joukkojen oli pakko illalla irrottautua ja ankarien taistelujen jälkeen he palasivat Näsijärven jäätä pitkin takaisin omille linjoille. Seuraavan päivän aamulla valkoisten joukot pääsivät Tammerkosken ylitse ja Näsilinna vallattiin uudelleen.
Tampereen kauppatori
Viimeinen kohde vuoden 1918 tapahtumissa Tampereella oli Kauppatori.
Punaisten vastarinta keskikaupungilla kesti huhtikuun 5. päivän iltaan. Heidän joukkojaan oli Tampereen kaupungintalossa. Valkoiset valtasivat kaupungintalon ympärillä olevia rakennuksia. Kun valkoiset uhkasivat iltapäivällä ampua kaupungintaloa tykeillä, punaiset katsoivat parhaaksi antautua. Kauppatorilla oli 6. huhtikuuta noin 10 000 vankia. Tampereella otettuja vankeja arvioidaan olleen vähintään 11 000.
Opastetun bussikierroksen jälkeen siirryttiin lounaalle Tampereen Suomalaisen klubin Marskisaliin.
Lounaan jälkeen kommodori Ari Kallio kertoi Tampereella toimivan puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tehtävistä ja toiminnasta. Suuria hankkeita tällä hetkellä ovat Hornet-torjuntahävittäjien korvaaminen ja neljän korvetin hankkiminen merivoimille.
Torjuntahävittäjää ollaan valitsemassa viiden valitun konetyypin joukosta. Korvettien hankinnassa Suomen rannikkovesien jääolosuhteet tekevät alusten vaatimuksista haasteellisia.
Esille tuli myös ilmavoimien alkeiskoulutuskonetyypin etsiminen ja hankinta.
Ari Kallion valaisevan esityksen jälkeen pidettiin RUK 120-perinneyhdistyksen vuosikokous, jonka aluksi kunnioitettiin hiljaisella hetkellä viimeisen vuoden aikana menehtyneitä kurssiveljiä ja erityisesti yhdistyksemme taloudenhoitaja Kari Korhosta.
dynaamisen Tampereen nykytilasta ja tulevaisuudesta.
Lopuksi siirryttiin museokeskus Vapriikkiin, jossa nautittiin iltapäiväkahvit, jotka tarjosi Tampereen kaupunki Kalervo Kummolan toimiessa isäntänä.
Tutustuminen museokeskus Vapriikin näyttelyiden laajaan tarjontaan tapahtui jokaisen kiinnostuskohteiden mukaan omatoimisesti.
Ilkka Uotila
