Pj Olli Puntilan pyynnöstä asioita muistiin havaintojensa perusteella merkitsi yhdistyksen hallituksen jäsen Heikki Seppälä.
Matkan suunnittelu perustui hallituksen puheenjohtajan ehdotukseen, jonka takana olivat hänen aiemmat kokemuksensa ja kontaktinsa vastaavista matkoista ko. alueelle. Itse matkan suunnitteluun ja sittemmin toteutukseen saimme mukaan parhaan mahdollisen asiantuntijan eversti Sampo Ahdon sekä matkan käytännön järjestelyistä vastanneen VL-Matkojen toimitusjohtajan Jouni Lehtimäen. Molempia on kiittäminen siitä, että matkasta tuli niin antoisa ja toimiva kokonaisuus kuin miksi ainakin itse sen koin.
Sisällöllisesti matka tarjosi useita mielenkiintoisia asiakokonaisuuksia:
Normandian maihinnousun paikat ja tapahtumat
Kokonaiskuva tapahtumien kulusta syntyi matkan edetessä. Saksan haaste sodan jatkuessa kahdella rintamalla kasvoi sitä mukaa kun vaikeudet idässä kasvoivat. Atlantin murtamattomaksi kuvattu valli oli todellisuudessa niin valtavan pitkä raja, ettei sen kunnolliseen miehittämiseen eikä varustamiseen tarvittavia resursseja ollut. Niinpä esimerkiksi Omaha Beachillä kuuden kilometrin kaistaa puolusti kolmesataa miestä 35000 vahvuista maihinnousuarmeijaa vastaan.
Esimerkkejä siitä, ettei suurikaan ylivoima aina tuonut nopeaa voittoa tuli esiin toistuvasti. Useat taisteluihin
voimakkaastikin vaikuttaneista ratkaisuista tuntuvat nyt jälkikäteen ilmeisiltä virheiltä. Käytännössä ne lähinnä kasvattivat maihinnousujoukkojen tappioita ja pidensivät sotaa.
Mainitsemani kokonaiskuvan ohella Sampon kertomat lukuisat yksityiskohdat ja henkilöihin liittyneet tarinat tarjosivat Normandian tarinasta toisessa maailmansodassa rikkaan kuvan, jossa inhimilliset tarinat sankareineen ja luusereineen elävöittivät isoa kokonaisuutta.
Ennen suurhyökkäyksen alkua sitä valmisteltiin pommittamalla Normandian rannikkoa laajalta alueelta jo kauan ennen itse hyökkäyksen alkua. Tällä pidettiin huolta siitä, etteivät saksalaiset pystyneet pommitusten perusteella ennakoimaan maihinnousun kohdealuetta eikä ajankohtaa. D-dayn alkaessa pommituksia jatkettiin ja kohdistettiin kohdealueelle. Samalla lähetettiin laskuvarjojoukkoja sekä hyökkäysjoukkoja strategisiin kohteisiin. Yksi niistä oli Orne-joen silta, jonka luona 42 hengen ryhmämme pysähtyi matkan alkuvaiheessa.
Hyökkäys tapahtui yöllä 5/6.6.1944 liitolentokoneiden ja laskuvarjojoukkojen avulla. Sitä tukemaan suunnitellut laskuvarjojoukot tosin pudotettiin yli kohteen, mutta liitokoneet rytisivät täsmälleen kohteeseensa ja silta saatiin yllätetyilta saksalaisilta haltuun. Tämä oli sotilaallisesti tärkeää koska tämän kautta suunniteltiin liittoutuneiden huollon jatkossa kulkevan. Tapahtuma oli myös näyttävästi mukana vuonna -62 valmistuneessa, Oscar-palkitussa elokuvassa.
Postikortin kuva v. 1944 
kuva elokuvasta Atlantin Valli murtuu 
Orne 
RUK 120 Ornella 10.6.2013
Kirkot, niiden kulttuuritaustat ja arkkitehtuuri sekä muut nähtävyydet täydensivät matkamme kokonaisuutta kertoen sekä kulttuurin että elämänkulun muutoksista alueella, joka on koko Euroopan kehityksessä ollut tapahtumien keskeinen areena. Erityisesti Normandian historiaa värittävät sen monivaiheiset suhteet Englantiin. Rikastava ja mielenkiintoinen lisä matkaamme.
Rouen-Courcelles-Arromanche-Bayeux-Mont St-Michel olivat mielenkiintoisia kohteitamme matkapäiviemme aikana. Etäisemmän historian tapahtumien kulku sekä arkkitehtuurien muutokset vuosisatojen kulun myötä piirtyivät nähtävyyksien ja taustoja selventävien selostusten kautta.
Normandiassa kaatuneiden hautausmaat muodostivat osan matkaohjelmaamme. Kävimme tutustumassa sekä kanadalaisten, amerikkalaisten että saksalaisten sodassa kaatuneiden hautausmaihin. Kaikkien niiden voi sanoa olleen mittavan kokoisia, hyvin hoidettuja alueita. Ne olivat massiivisuudessaan jopa vaikuttavia. Sekä kanadalaisten että amerikkalaisten suurten ristimerien seasta saatoimme löytää myös suomalaisia nimiä. Risteihin kirjatut miesten kotipaikat kertoivat heidän muuttaneen suuren veden toiselle puolelle jo ennen sotia ja lähteneen sieltä sitten mukaan tälle kohtalokkaalle matkalle.
Amerikkalaisten muistolaatan viimeiset sanat: They died for your freedom, hold back your tears and keep silent 
Saksalaisten muistolaatan viimeiset sanat: Gott hat das letzte Wort 
Matkan kokonaisuus toimi erinomisesti, viileä, osin sateinen sääkään ei suuremmin haitannut hienosti hoidettua kokonaisuutta. Kuuluisasta ranskalaisesta kulinarismista saimme kohtuullisen osamme pääsemällä tutustumaan tarjontaan useissa matkamme kohdekaupungeissa. Crêpesit ja galettet tulivat meren herkkujen ja muiden alueen erikoisuuksien ohella monille tutuiksi. Siideri, Calva ja Pommeau eivät enää ole yhtä outoja kuin ehkä ennen matkaamme. Näiltäkin osin siis matkailu avarsi.
Mainitsin jo aiemmin oppaamme esiintuomat kokonaisuuksia rikastaneet tapahtumat, joissa asiat eivät menneet niin kuin Strömsössä on tapana. Vaikka suuren maihinnousun suunnitteluun ja valmisteluun olikin käytetty valtavasti aikaa ja voimavaroja, silti kaikilta osin jutut eivät menneet niin kuin piti. Tätä taustaa vastaan tuntuu melkein luontevalta se, ettei meidänkään kaikilta osin hyvin suunniteltu kierroksemme ensimmäisellä yrityksellä osunut lentokentälle, vaan Disneylandiin! Kaiken sotkenut ja kaikki yllättänyt ruuhka hyydytti etenemisemme ja aiheutti hankalan tilanteen, jonka matkan järjestäjänä toiminut Jouni Lehtimäki kuitenkin joukkoineen sai loistavasti hoidettua löytämällä meille sekä majoitukset ja uudet lennot seuraavalle aamulle. Kiitokset siitä matkan järjestäjille vielä kerran.
kiitos myös kaikille matkatovereille hienosta reissusta, toivottavasti tapaamme jälleen esimerkiksi suunnitelmissa olevilla Viipurin ja Murmanskin matkoilla. 17.6.2013 Heikki Seppälä
Ps. loppuun vielä kuva ”tositilanteesta”, jossa suuri osa ryhmästämme mukana. Samalla muistutan siitä, että matkalla mukana olleiden toivotaan laittavan parhaita otoksiaan matkalta Kari T. Korhoselle, jonka kautta ne saadaan kurssin sivuille valokuvapankkiin.
