Ruk 120-kurssin sotahistoriallinen retki Tammisaareen ja Hankoniemelle 17.-18.5.2022

RUK 120-kurssi suuntasi tämänvuotisen kotimaisen sotahistoriallisen retken Tammisaareen ja Hankoniemelle 17.-18.5.2022.

Kiasmalta lähteneeseen bussiin nousi 38 retkeläistä. Omilla autoilla saapui Tammisaareen Dragsvikin varuskuntaan 8 kurssilaista. Retkemme asiantuntijaoppaana oli jälleen prikaatinkenraali evp Asko Kilpinen. Matkan käytännön järjestelyistä vastasi Vihdin Liikenne Oy:n Nummelan matkatoi misto. Bussinkuljettajana oli tutusti Heikki Lylylahti.

Esityksen lopuksi puheenjohtaja luovutti Kilvelle yhdistyksemme 50-vuotisjuhlakirjan.

Yhdistyksen vuosikokous

Prikaatin esittelyn jälkeen pidettiin perinneyhdistyksen vuosikokous. Kokouksen puheenjohtajana toimi Olli Puntila ja sihteerinä Jussi Manninen. Kokouksessa vahvistettiin viime vuoden tilinpäätös, myönnettiin vastuuvapaus hallitukselle, hyväksyttiin kuluvan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana jatkaa Olli Puntila ja hallituksen jäseninä entiset kahdeksan jäsentä.

Kokouksen jälkeen kuultiin prikaatin kansliapäällikkö, yliluutnantti Isbergin kertovan prikaatin historiasta ja upseerikerhosta. Varuskunnassa vierailun lopuksi retkeläiset nauttivat hyvän lounaan varuskunnan ruokalassa.

Punaisten vankileirin muistomerkki

Tammisaaren varuskunta toimi vapaussodan jälkeen punaisten vankileirinä. Leirillä oli kaikkiaan noin 10 000 punavankia. Vangeista yli 3 000 kuoli nälkään ja tauteihin. Heidät haudattiin vankileirin vieressä olevalla kankaalla Suomen suurimpaan joukkohautaan. Vuonna 1951 pystytettiin Entiset punavangit ry:n toimesta paikalle muistomerkki. Vuonna 1988 toteutettiin muistomerkin lisäosa. Muistomerkissä on noin 3 000 leirillä kuolleen vangin nimet. Muistomerkin vieressä on ”Tie Tammisaareen” niminen pieni näyttely.

Harparskog-linja ja rintamamuseo

Talvisodan jälkeisessä rauhansopimuksessa Neuvostoliitto vaati ja sai vuokra-alueeksi Hankoniemen lähisaarineen. Heti rauhan tultua ryhdyttiin suunnittelemaan Hankoniemen juureen puolustuslinjaa estämään neuvostoliittolaisten mahdolliset hyökkäykset. Puolustuslinja rakennettin noin 5 kilometriä vuokra-alueen rajasta. Se suunniteltiin hyvin nopeasti ja rakentaminen aloitettiin välittömästi. Jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941 linnoitustyöt oli saatu lähes valmiiksi. Puolustuslinjalla oli valmiina 46 betonista bunkkeria, oli kymmeniä tykkiasemia ja konekivääripesäkkeitä, oli miehistökorsuja, piikkilankaesteitä yli 50 kilometriä, panssarivaunusesteitä läpi Hankoniemen. Lyhyessä ajassa oli rakennettu vahva puolustuslinja, jonka aikaansaamista voi vain ihmetellä huomioiden senaikaiset välineet.

Tutustumisen linjaan aloitimme kunnostetusta Irma-bunkkerista. Oppaamme J Engström esitteli erinomaisesti niin koko puolustuslinjan rakentamista kuin erikseen Irmaa, johon pääsimme myös sisälle. Myös näimme bunkkerin alapuolella olevat panssariesteet. Puolustuslinjalla ei taisteltu vuoden 1941 kesällä ja syksyllä vaan taistelut käytiin lähisaarissa ja rajalinjalla ja siitä kohti Hankoa. Viimeiset neuvostosotilaat poistuivat Hangosta 4.12.1941.

Hankoniemen rintamamuseo sijaitsee muutama kilometri Hankoon päin vanhalla vuokra-alueen rajalla Hankoon menevän tien varressa. Ennen museoon tutustumista nautimme kahvit pullan kera museon kahvilan tiloissa. Engström jatkoi Hankoniemen taisteluihin opastamista museon tiloissa. Museossa on erittäin hyvin esitetty Hangon vapauttamiseen liittyviä taisteluja kuvin ja tekstein. Museon esineistö on hyvin monipuolista, osittain myös muualta koottua.  Museon alueella, jossa kesällä 1941 käytiin kiivaita taisteluja, on kunnostettu korsu, on taisteluhautoja ja muuta rekvisiittaa. Todella tutustumisen arvoinen museo.

Hotelli Regatta ja illallinen

Hangon kirkko

Russarön käynnin peruunnuttua edellä mainitun harjoituskäskyn takia Kilpinen kehitti korvaavan ohjelman. Se aloitettiin Hangon kirkkoon tutustumisella. Kilpinen kertoi siellä sukulaismiehensä olleen purkamassa kirkon miinotteita laskeutumalla katon kautta Hangon tultua vallatuksi takaisin suomalaisille joulukuussa 1941. Hankolainen matkailuopas Leena Immonen esitteli kirkkoa ja soitti meille kaksi pianokappaletta. Hän oli myös oppaanamme vesibussiristeilyllä.

Illaksi ehdimme Hotelli Regattaan, jossa nautimme hyvän kolmen ruokalajin illallisen. Illallisen jälkeen useat jäivät vielä ravintolaan keskustelemaan muun muassa Nato-päätöksestä, jonka presidentti Niinistö vahvisti tuona tiistaina

Vesibussiristeily ja  Gustavsvärnin linnoitus

Sotaharjoitus vei meiltä alkuperäisen ohjelman mukaisen vierailun Russarön linnakesaaressa. Sen sijaan vesibussiristeilymme Hangon edustalla kohteeksi otettiin Gustavsvärnin linnoitussaari ja linnoituksen rauniot. Saari sijaitsee Hangosta lounaaseen Russarön pohjoispuolella. Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n aikana aloitettiin linnoituksen rakentaminen. Linnoituksia rakennettiin kolmelle Hangon edustan saarelle. Gustavsvärn on parhaiten säilynyt. Siellä on näkyvissä linnoituksen rakenne ja muurin raunioita. Hangon edustan linnoitukset kuuluivat samaan puolustusketjuun Sveaborgin (Suomenlinna) ja Loviisassa sijaitsevan Svartholman linnoituksen kanssa.

Suomen sodassa linnoitus siirtyi Venäjän hallintaan ja sen rakentamista jatkettiin. Krimin sodan uhatessa Suomen rannikkoa venäläiset räjäyttivät jostain syystä linnoituksen 1854. Kilpinen ja Immonen kertoivat retkeläisille linnoituksen historiasta ja saarelle 1900-luvulla rakennetusta majakasta ja sen henkilökunnan elämästä pienellä saarella. Kylmä tuuli antoi retkeläisille tuntumaa saarella elämisestä. Retkeläiset näkivät alkuperäisen kohteensa Russarön muutaman kilometrin päässä etelän suunnassa.

Linnoitukseen tutustumisen jälkeen vesibussi kierteli Hangon edustalla. Tulliniemen satamassa oli muutamia rahtialuksia. Kävimme myös Mannerheimin aikanaan omistaman kahvilan Neljän Tuulen Tupa edustalla. Myös näimme Hankoon meren rannalle rakennettuja loistoasuntoja, joiden huippuhinnat oppaamme kertoman mukaan ovat 14.000 euroa/m2.

Neuvostoliittolaisten hautausmaa ja muistomerkki

Rantauduttuamme nousimme bussiimme, ihailimme kunnostettuja vanhoja hienoja huviloita, Hangon Kasinoa ja pitkiä hiekkarantoja. Pistäydyimme Neljän Tuulen Tuvan niemellä. Kahvila oli vielä suljettuna.  Muutaman kilometrin päässä itärantaa kulkevan tien varrella on Hangossa kuolleiden neuvostoliittolaisten sotilaiden hautausmaa ja muistomerkki. Hautausmaalla on yli 500 sotilaan haudat. Muistomerkillä näkyi muutama voitonpäivän kukkalaite.

Retkeläiset Harparskogin taisteluiden maisemassa 17.5.2022

Lounas ja kotimatka

Pysähdyimme vielä Raaseporin kaupungin Tammisaaressa. Nautimme lounaan Fyren nimisessä ravintolassa. Kotimatkalla bussissa puheenjohtaja kiitti Asko Kilpistä  erinomaisesta opastuksesta ja retken johdatuksesta sekä bussinkuljettajaamme Heikki Lylylahtea hyvästä tasaisesta kyydistä. Puheenjohtaja muistutti vielä syksyn Saksan matkasta, jonne voitaisiin vielä ottaa mukaan muutama retkeläinen.

Espoossa helatorstaina 2022

Olli Puntila

Kuvat: Esko Tainio

Kategoriat: Kokoukset, Matkakertomukset | Jätä kommentti

RUK 120-kurssin retket 2022

Perinneyhdistys toteuttaa (mikäli rajoituksia ei ole) kaksi retkeä vuonna 2022.

Perinneyhdistyksen vuosikokous ja samalla vuotuinen sotahistoriallinen retki järjestetään 17. – 18.5.2022. Retken aikana tutustutaan Uudenmaan Prikaatiin Tammisaaren varuskunnassa, Hangon Rintamamuseoon, Hangon sotahistoriaan ja Russarön linnakesaareen. Yöpyminen on Hotelli Regatassa Hangossa.

Tarkempi ohjelma ja ilmoittautumisohjeet lähetetään ja julkaistaan pian.

Syksyksi 2020 suunniteltu Saksan matka, joka jouduttiin sekä 2020 että 2021 siirtämään, on tarkoitus nyt toteuttaa lähes aikaisemmalla ohjelmalla 12. – 16.9.2022. Jo 2020 matkalle ilmoittautuneet (32) kurssilaista ovat etuoikeutettuja matkalle, mutta varmaan voimme ottaa muutamia uusiakin mukaan.

Katso ohjelma tästä

Matkatoimisto on lähettänyt vuonna 2020 ilmoittautuneille uuden tarkistetun ohjelman ja pyytänyt varmistuksen osallistumisesta helmikuun loppuun mennessä.

Kategoriat: Hyödyllistä tietää, Kokoukset, Matkakertomukset | Kommentit pois päältä artikkelissa RUK 120-kurssin retket 2022

RUK 120 Ahvenanmaalla 16.-19.8.2021

Kun kurssimme Saksan matka oli jälleen siirtymässä koronan takia vuodella eteenpäin syksyyn 2022, hallituksemme ryhtyi toteuttamaan jo aikaisemmin alustavasti hahmoteltua varasuunnitelmaa – retkeä Ahvenanmaalle. Peruste oli myös se, että kuluvana vuonna tulee kuluneeksi 100-vuotta Ahvenanmaan itsehallinosta.

Matkan ajankohdaksi tuli vilkkaimman turistikauden jälkeinen aika 16.-19.8.2021. Retken käytännön järjestelyistä vastasi jälleen Vihdin Liikenne Oy/VL-Matkat. Matkanjohtajana toimi meille Viipurinlahden retkeltä vuonna 2014 tuttu ja Ahvenanmaan hyvin tunteva prikaatikenraali Asko Kilpinen. Bussinkuljettajana toimi Heikki Lylynlahti omistamallaan bussilla.

Retkellä oli yhteensä 27 osanottajaa. Suurin osa oli monilla aikaisemmillakin matkoilla olleita veteraaneja, mutta oli pari ensikertalaistakin.

Lähdimme maanantaina 16.8. aamulla Mannerheimin ratsastajapatsaalta. Kilpinen antoi bussimatkalla aimo annoksen tietoutta rannikkopuolustuksemme menneestä ja nykyisestä tilanteesta samoin retkemme kohteista.
Aika monelle oli Paraisilta kahden lauttamatkankin sisältävä Nauvon kautta Korppooseen kulkeva saaristotie uusi hieno kokemus. Nauvon keskustan satamassa kävimme syömässä kevyen lounaan jo kiivaamman turistikauden jälkeen hiljenneissä ravintoloissa. Korppoossa ajettiin bussi saaristolauttaan, ja retkeläiset siirtyivät ravintolatilaan nauttimaan virvokkeita ja keskustelemaan maailman ja Suomen menosta. Kahden ja puolen tunnin merimatkan jälkeen saavuimme Kökarin satamaan, josta siirryimme bussilla merivartioasemalle, jossa vartiovene oli miehistöineen tehtävässään merellä. Tästä johtuen Kilpinen esitteli asian hyvin tuntien merivartioaseman tehtäviä ja resursseja.
Majoituimme hotelli Brudhälliin, joka oli meille juuri sopivan kokoinen, täytimme sen.
Hyvän täyteläisen illallisen aluksi yhdistys tarjosi retkeläisille alkudrinkit ja lopuksi Reijo Salminen piti perinteisen tietokilpailun, jonka jälleen kerran voitti Jorma Lempinen Lasse Paajasen tarjotessa kovan vastuksen.

Aamiaisen jälkeen tiistaina 17.8. ajoimme Kökarin kirkolle, jossa Kilpinen kertoi kirkon historiasta ja Ulla-Lena Lundbergin 2012 Finlandia-palkinnon saaneeseen “Jää” (Ilmestyi alunperin ruotsiksi nimellä”Isen”) -nimiseen romaaniinkin päässeen kertomuksen nuoren pastorin hukkumisesta hänen ajaessaan seuroista illalla pyörällä jäällä kotiin ja pyrkiessään pelastamaan mukanaan olleet kirkon tavarat.
Kirkonmäeltä oli upeat näköalat Kökarin saariston yli merelle. Kirkon vieressä on ollut fransiskaaniluostari. Kilpisen mukaan luostarissa on ollut sekä munkkeja että nunnia. Luostarin ajoilta tehdyistä kaivauksista on kirkon vieressä olevassa rauniossa näyttely, johon tutustuimme.

Kökarin kirkon pihamaa
Tutustuminen Kökarin kirkkoon

Tämän kirkonmäellä käynnin seurauksena kolme retkeläistä kaivoi illalla punkkeja sääristään.
Tutustuimme Kökariin bussilla laajasti ennen kuin puolenpäivän aikaan siirryimme saaristolauttaan, joka ajoi Sottungan kautta Ahvenanmaan mantereen Långnäsin satamaan. Jälleen näimme hienoa saaristoa samalla kun söimme kevyttä lounasta, joimme virvokkeita ja jatkoimme pienemmissä seurueissa elämämme vaiheiden kertomista ynnä muuta jutustelua.

Satamasta ajoimme Maarianhaminan ohittaen Eckeröön katsomaan sen kuuluisaa arkkitehtien Engelin ja Bassin yhdessä suunnittelemaa postitaloa. Vuonna 1828 valmistuneen suuren ja mahtavan empiretyylisen postitalon tuli näyttää Ahvenanmaan läntisellä rannikolla Venäjän keisarikunnan vallan suuruutta muutaman peninkulman leveän meren toisella puolen olevalle Ruotsin kuningaskunnalle.

Postitalossa oli ahvenanmaalaisten tekstiilitöiden tekijöiden hieno näyttely, jota meille esitteli ruotsiksi erinomainen opas. Postitalon tutustumisen jälkeen ajoimme Käringsundin viehättävään kalasatamaan, jonka ravintolat ja kalamyymälät olivat jo myös hiljentyneet vilkkaan kesän jälkeen.
Maarianhaminaan ajettuamme majoituimme Hotelli Arkipelagiin, jossa nautimme illalla hyvän illallisen.

Keskiviikkoaamuna suuntasimme kohti Bomarsundia. Saavuttuamme linnoituksen alueelle Kilpinen kertoi karttojen äärellä Bomarsundin linnoituksen rakentamisesta. Linnoituksen suunnittelu oli aloitettu heti Suomen sodan päättymisen jälkeen Ahvenanmaan siirtyessä Venäjän vallan alle. Rakentamistyöt aloitettiin 1830. Krimin sodan syttyessä 1853 noin 40 prosenttia suunnitellusta oli ehditty rakentaa.
Englannin ja Ranskan laivastot hyökkäsivät Bomarsundin linnoitusta vastaan elokuussa 1854 massiivisesti tykkitulella. Muutaman päivän taistelujen jälkeen linnoituksen komendantti Bodinco antautui. Voittajat ottivat paljon vankeja ja räjäyttivät linnoituksen hajalle. Krimin sodan jälkeisessä Pariisin rauhassa 1856 päätettin Ruotsin vaatimuksesta, että Ahvenanmaa tuli pitää demilitarisoituna alueena.


Ajoimme ylös Notvikstornetin raunioiden äärelle, jossa Kilpinen näytti missä linnoituksen isot tornit olivat olleet. Sieltä myös saatoimme nähdä miten linnoitus oli suunniteltu sulkemaan tietyt laivaväylät.

Retkeläiset Bomarsundin Notvikstornetin rauniolla

Nautimme VL-Matkojen tarjoamat kuohuviinit, otimme yhteiskuvan ja lauloimme perinteiseen tapaan Reijo Salmisen johdolla Finlandian.

Siirryttyämme Kastelholman linnaan meillä oli siellä hyvä suomenkielinen opas Tiina Aura. Linna on rakennettu 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa. Se oli Ahvenanmaan hallinnollinen keskus vuoteen 1634 saakka. Siellä on vieraillut aikanaan kuningas Kustaa Vaasa, joka läänitti Ahvenanmaan pojalleen Juhana Herttualle. Siellä oli jonkin aikaa vallasta syöksemisensä jälkeen vankina Erik XIV. Myöhemmin linna rappeutui ja kärsi tulipaloista. Suomen sodan jälkeen Venäjän vallan aikaan Bomarsund tuli vallan keskukseksi Ahvenanmaalla. Kastelholman linna oli pitkät ajat vankilana. 1900-luvun jälkipuoliskolla aloitettiin linnan restaurointi. Nykyään linna on suosittu turistikohde, jonka tiloissa pidetään myös sen historiaan liittyviä näyttelyjä.

Sotahistoriaan liittyviin kohteisiin tutustumisen jälkeen siirryimme lähellä sijaitsevaan, tunnetun kokin Michael Björklundin Smakbyn ravintolaan hyvälle lounaalle.

Opas Tiina Aura kertoo linnan historiasta

Lounaalla Smakbyn ravintolassa, Haapakosken Paulikin haluaa ryypyn.

Lounaan jälkeen ajoimme bussilla yhteen retkemme pääkohteeseen Maarianhaminan eteläpuolella sijaitsevaan kauppaneuvos Anders Wiklöfin upeaan Andersuddeen, joka on Wiklöfin vapaa-ajan asunto ja taidekokoelmien sijaintipaikka. Siellä meidät vastaanotti viehättävä Gun Styrström, joka toimi asiantuntevana suomenkielisenä oppaanamme tutustuessamme todella mielenkiintoiseen monessa vaiheessa rakennettuun rakennukseen ja siellä olevaan Wiklöfin harvinaisen hienoon taidekokoelmaan. Kokoelmaan kuuluu lukuisia Suomen taiteen n.s. kultakauden huipputaiteilijoiden sekä myös eräiden ruotsalaisten eturivin taiteilijoiden maalauksia, joita oppaamme meille esitteli todella suurella asiantuntemuksella. Esillä on noin 150 taideteosta. Monet teoksista ovat satojen tuhansien eurojen arvoisia. Useat niistä Wiklöf on ostanut kansainvälisistä huutokaupoista. Ilman Wiklöfiä ne olisivat menneet kansainvälisille keräilijöille.

Vierailumme lopuksi Wiklöf esitteli meille vielä alueella olevan mahtavan Areenan, johon mahtuu 1600 katsojaa katsomaan tennisottelua ja lähes 3000 kuuntelemaan konserttia. Valitettavasti sade esti meitä tutustumassa alueen hienoon puistoon kuvanveistoksineen.

Kun olimme runsaan puoli tuntia olleet siellä, kauppaneuvos Wiklöf tuli paikalle kertoen myös itse välillä jotain tietyistä teoksista. Wiklöfin vieraana on ollut Andersuddessa monia tunnettuja henkilöitä. Isäntä esitteli meille ylpeänä lasiesinettä, jonka Bill Clinton oli vieraillessaan antanut lahjaksi. Lasivadin pohjassa oli vieraan nimikirjoitus kaiverrettuna.

Kauppaneuvos Wiklöf

Kun olimme katsoneet päärakennuksen työt, meitä pyydettiin siirtymään läheiseen pienenpään rakennukseen Orangerihin. Siellä Wiklöf kertoi ruotsiksi lyhyesti elämästään ja luovutti meille jokaiselle joko suomenkielisen tai ruotsinkielisen pari vuotta sitten ilmestyneen elämänkertansa ”Muurarin pojasta miljonääriksi”sekä Andersudden taiteesta tehdyn hienon taidekirjan. Jukka Härmälä kiitti retkeläisten puolesta saamastamme mahdollisuudesta vierailla siellä. Yhdessä puheenjohtajan kanssa hän luovutti kurssimme 50-vuotiskirjan Wiklöfille ja oppaallemme.

Vierailumme lopuksi Wiklöf esitteli meille vielä alueella olevan mahtavan Areenan, johon mahtuu 1600 katsojaa katsomaan tennisottelua ja lähes 3000 kuuntelemaan konserttia. Valitettavasti sade esti meitä tutustumassa alueen hienoon puistoon kuvanveistoksineen.

Viimeisen retkipäivän aamuna suuntasimme bussin Ahvenanmaan Merivartioasemalle. Siellä sateisena aamuna varapäällikkö Jalava bussissa selosti merivartioaseman toimintaa ja resursseja. Asema vastaa laajasti Suomen lounaisen merirajan ja -alueen vartioinista. Maarianhaminassa sijaitsevan pääaseman lisäksi on Kökarissa toinen miehitetty asema, jossa olimme käyneet ensimmäisenä retkipäivänä. Meriliikenteen vartionti tapahtuu pääasiassa teknisin välinein esim kameroin. Jos jotain erityistä havaitaan lähetetään paikalle vartioalus selvittämään häiriö tai luvaton alus.

Seuraavana ohjelmassa oli Ahvenanmaan maaherran Peter Lindbäckin tapaaminen. Hän otti meidät vastaan Maakuntahallituksen talon auditoriossa, koska maaherran omassa virkatalossa ei ole auditoriota. Maaherra on Ahvenanmaalla Suomen valtion edustaja. Kuten Lindbäck sanoi, hän on tasavallan presidentti Sauli Niinistön edustaja.
Suomen ainoa maaherra piti meille loistavan puolentoista tunnin mittaisen oppitunnin suomeksi Ahvenanmaan itsehallinnosta, sen suhteessa koko Suomen lainsäädäntöön, eräiden EU:n direktiivien määräysten erillisistä sisällöistä Ahvenanmaalla ym.
Hän kertoi ahvenanmaalaisten kotiseutuoikeudesta ja muun muassa sen tuomasta vaalikelpoisuudesta maakuntavaaleissa, oikeudesta omistaa ja hallita kiinteistöjä maakunnassa ja harjoittaa elinkeinoja siellä. Kotiseutuoikeus on periytävä, mikäli asuu maakunnassa.
Mannermaalta Ahvenanmaalle muuttava Suomen kansalainen voi saada kotiseutuoikeuden, kun on asunut vähintään viisi vuotta Ahvenanmaalla ja hallitsee täysin ruotsinkielen. Kotiseutuoikeuden menettää, jos asuu yli viisi vuotta Ahvenanmaan ulkopuolella.

Lindbäck kertoi, että Ahvenanmaan väkiluku on kasvava nykyään yli 30.000, joista 35 prosenttia on sellaisia, jotka ovat syntyneet muualla ja jotka edustavat yli 80 kansallisuutta. Äidinkielenään puhuu ruotsia 87 prosenttia, suomea 5 prosenttia ja 50 eri kieltä 8 prosenttia. Ahvenanmaalla toimii yli 2.000 yritystä. Ennen koronaa työttömyys oli 3 prosenttia, vuosi sitten 12 prosenttia, nyt ehkä noin 6 prosenttia. Ahvenanmaalla turismi on erittäin tärkeä elinkeino ja tänä vuonna se on alkanut elpyä koronasta. Lindbäck korosti, että Ahvenanmaa ei saa erityistä tukea emovaltiolta vaan se mikä tulee valtion budjetin kautta on vastaavasti ahvenanmaalaisten veroina ym maksuina maksamaa.

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodasta lähtien. Viimeksi Pariisin rauhassa 1947 määriteltiin Ahvenanmaan demilitarisoinnista, mutta ei neutraalisuudesta, kuten aikaisemmin Krimin sodasta lähtien.

Maaherra Lindbäck

Lindbäck totesi, että aikaisemmin ahvenanmaalaiset asevelvollisuusiässä olevat nuoret miehet palvelivat armeijan sijasta luotsilaitoksessa. Nyt kun luotsilaitos on ajettu hyvin alas, ahvenanmaalaiset miehet ovat käytännössä vapautettu asevelvollisuudesta. Kuitenkin on monia, jotka menevät vapaaehtoisina Suomen armeijaan, koska katsovat siitä olevan heille työelämässä hyötyä, varsinkin jos siirtyvät mannermaalle.

Puheenjohtaja Puntila kiitti maaherraa erinomaisesta, Ahvenanmaan erityisasemaa hyvin valaisevasta esityksestä ja luovutti hänelle kurssimme 50-vuotiskirjan.

Matkan aikana Kilpinen toi esiin useasti, että sotatilanteessa Suomen velvollisuus on puolustaa Ahvenanmaata. Sitä ei alueen demilitarisointi poista.

Kenraali Kilpinen kovapanosammunnoissa

Kuvassamme kenraali Kilpinen ampuu kovilla. Takana Heikki Lylynlahti kaataa kuohista mukeihin

Merimuseossa matkan päätteeksi

Ennen Viking Graceen siirtymistä tutustuimme vielä Merimuseoon ja museolaiva Pommeriin. Laivassa nautimme buffet-päivällisen. Turkuun saavuttuamme neljä retkeläistä jätettiin sinne ja muut ajoivat bussilla Helsinkiin. Puheenjohtaja kiitti matkanjohtaja-opas Asko Kilpistä ja bussinkuljettaja Heikki Lylynlahtea erittäin onnistuneesta johdatuksesta, samoin hän kiitti retkeläisjoukkoa hienosta mukanaolosta. Vielä lauloimme Retsin johdolla Maamme-laulun ennen kuin saavuimme sateisessa säässä Helsinkiin.
Espoossa 5.9.2021

Olli Puntila
Kuvat Esko Tainio

Kategoriat: Matkakertomukset | Kommentit pois päältä artikkelissa RUK 120 Ahvenanmaalla 16.-19.8.2021

Neljäs RUK 120 -kurssin Olli Puntila-rahaston stipendi

RUK:n 258 – kurssin uo Aliisa Pekkaselle luovutettiin 12.8.2021 neljäs Olli Puntila-stipendi. Pekkanen johti kurssikirjan laadintaa menestyksellisesti. Oppilaskunnan sisäisessä työskentelyssä hän osoitti mm. määrätietoisuutta, tehtävien loppuun viemistä, epäitsekkyyttä sekä kykyä hengen kohottamiseen haastavissa tilanteissa.

Aliisa Pekkanen
Aliisa Pekkanen
Kategoriat: Hyödyllistä tietää, Olli Puntila-stipendi | Jätä kommentti

Vuosikokous 9.6.2021 Katajanokan Kasinolla

RUK 120-kurssin perinneyhdistys ry:n vuosikokous pidettiin 9.6.2021 Helsingissä Katajanokan Kasinolla. Läsnä oli 36 jäsentä. Lounaskokouksen aluksi nostettiin malja 100 vuotiaalle RUK:lle.

Suomenlahden Merivartioston komentaja kommodori Risto Jääskeläinen esitelmöi Rajavartiolaitoksen tehtävistä, organisaatiosta, koronan aiheuttamista muutoksista toimintaan, kansainvälisistä yhteyksistä ja tulevaisuuden näkymistä.

Vuosikokouksen aluksi kunnioitettiin vuoden aikana rivistä poistuneita kurssilaisia hetken hiljaisuudella.

Vuosikokouksessa hyväksyttiin vuoden 2020 toimintakertomus ja tilinpäätös, myönnettiin vastuuvapaus hallitukselle, hyväksyttiin kuluvan vuoden toimintasuunnitelma ja budjetti. Kuluvana vuonna ei peritä jäsenmaksua.
Vuosikokous valitsi puheenjohtajaksi edelleen Olli Puntilan. Hallitukseen valittiin edellisenä vuonna olleet 8 jäsentä. Toiminnantarkastajaksi valittiin Esko Tainio ja varalle Erkki Sipilä.

Kokouksen lopuksi Heikki Seppälä kertoi RUK:n 100 vuotisjuhlien järjestämisestä virtuaalisena 12.06.2021 ja kurssimme tervehdyksestä virtuaalisen marssin yhteydessä.

Vuosikokouksen jälkeen nautittiin yhteinen lounas.

Etualalla yhdistyksen hallituksen jäseniä
Kommodori Risto Jääskeläinen

Kategoriat: Kokoukset, Matkakertomukset | Kommentit pois päältä artikkelissa Vuosikokous 9.6.2021 Katajanokan Kasinolla