RUK 120 – Hamina 11.12.1965 – 25.3.1966

Useiden toivomusten mukaisesti suunnattiin vuoden 2019 sotahistoriallinen retki Itä-Suomeen ja Kainuuseen tavoitteena tutustua nykyisen itärajan Suomen puoleisiin viime sotien taistelupaikkoihin sekä myös eräisiin aikaisempien sotien muistomerkkeihin. Ajankohta oli 10.-13.6.2019 eli kesä oli parhaimmillaan, kun bussilla teimme matkaa lähes 2000 kilometriä suomalaisen maaseudun kauniissa maisemissa. Matka toteutettiin jälleen VL-Matkojen kanssa sotahistorioitsija Juhani Vakkurin ollessa erinomaisena oppaanamme. Matkalaisia oli yhteensä 33 kurssilaista.

Taavetin linnoitus

Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli Taavetin linnoitus Luumäellä. Linnoitus on 1700-luvun loppupuolen bastionilinnoitus, jonka venäläiset rakensivat vuoden 1743 Turun rauhan jälkeisen rajan itäpuolelle torjumaan mahdollisia ruotsalaisten hyökkäyksiä. Se kuului kenraali Suvorovin toimesta rakennettuun Pietaria turvaavaan linnoitusketjuun. Alueelle rakentui pieni linnoituskaupunki, jossa oli kymmeniä rakennuksia ja tuhansia sotilaita. Linnoitus menetti merkityksensä suomen sodan jälkeen ja lakkautettiin vuonna 1809. Osittain restauroitu linnoitus on mielenkiintoinen kohde.

Salpalinja

Kun Taavetin linnoituksen tarkoitus oli torjua lännestä tulevaa uhkaa, niin salpalinjan tarkoitus oli torjua viimeisenä salpana idästä hyökkäävä vihollinen. Salpalinjan kokonaispituus oli 1200 km Suomenlahdelta Lappiin. Sen rakentaminen aloitettiin talvisodan päättymisen jälkeen. Se oli valtava työmaa, jossa suurimmillaan työskenteli 35000 miestä ja 2000 lottaa. Rakennettiin mm 760 betonikorsua ja 225 km panssarikiviesteitä. Kesällä 1941, kun jatkosota alkoi, työ keskeytyi, mutta heinäkuussa 1944 töitä vielä jatkettiin.  Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, mutta olemassaolollaan se vaikutti varmasti vihollisen käsitykseen hyökkäyksen jatkamisen kannattavuudesta kesällä 1944.

Retkeläiset tutustuivat Luumäellä olevaan salpa-asemaan, jossa on yksityisellä maalla konekivääriasema, panssariesteitä ja juoksuhautoja. Paikasta sai erittäin hyvän käsityksen Salpalinjan rakenteesta.

Kuhlmeyn lento-osasto ja rajamuseo Immolassa

Lappeenrannassa nautitun omakustanteisen lounaan jälkeen ajettiin Immolan lentokentälle, jossa tutustuttiin saksalaisen Kuhlmeyn lento-osaston toimintaan puolustustaistelumme ratkaisevina päivinä keskikesällä 1944 Vakkurin selvittämänä ja käytiin osaston muistomerkillä lentokentän laidalla. Ohjelman mukaisesti meidän piti lentokentällä tavata seuraavan kohteemme rajamuseon edustajat. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Puhelinsoittojen jälkeen saimme ohjeet ajaa rajamuseolle, jossa meidät vastaanotti museomestari Mikko Veijalainen.

Veijalainen selvitti erinomaisessa esityksessään rajavartioston nykyistä rakennetta ja tehtäviä. Rajavartijoiden ylivoimaisesti suurin tehtävä on lentokentillä, satamissa ja muilla rajanylityspaikoilla maahantulijoiden tarkastukset. Varsinainen rajojen vartiointi on suurelta osin moninaisen tekniikan suorittamaa. Kuitenkin edelleen itärajalla kulkee jatkuvasti myös rajamiespartioita koirineen.

Veijalainen esitteli myös rajamuseossa esilläolevia rajojen vartioinnin mielenkiintoisia vaiheita ja esineitä. Puntila luovutti Veijalaiselle kiitokseksi hyvästä esittelystä kurssimme 50-vuotiskirjan.

Simo Häyhän museo

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului vielä Rautjärvellä sijaitseva Kollaa ja Simo Häyhä-museo. Museo sijaitsee historiallisella Miettilän reservikasarmialueella, jonka entisen sairastuvan ensimmäiseen kerrokseen on sijoitettu näyttely maailman kuuluisimmasta tarkka-ampujasta Simo Häyhästä. Häyhän koti sijaitsi muutaman kilometrin päässä paikasta. Talvisodan 3 kuukauden aikana Häyhän sanotaan ampuneen yli 500 vihollista ”pystykorvallaan”. Häyhä kehitti oman taktiikan tarkka-ammuntaan erityisesti talviolosuhteissa. Viikkoa ennen talvisodan päättymistä Häyhä haavoittui vaikeasti Kollaan taistelussa. Häntä ei huolittu tästä johtuen jatkosotaan. Sotien jälkeen Häyhä, joka oli ainoastaan 160 cm pitkä, hoiteli maanviljelijänä veljensä kanssa kotitilaansa.

Museon toisessa kerroksessa on mielenkiintoinen näyttely kuuluisista Kollaan taisteluista, joihin tutustuimme paikallisen oppaan johdolla.

Illaksi ajoimme Joensuuhun, jossa illastimme ja yövyimme hotelli Kimmelissä.

Ilomantsin taistelupaikat

Toisen päivän ensimmäinen kohde oli Ilomantsin taistelujen päämuistomerkki, joka koostuu kahdesta 122 mm:n haupitsista. Avaralla mäellä oli jatkosodan loppuvaiheessa heinä-elokuussa 1944 tykkipatterin tulenjohtopaikka. Mäeltä oli hyvä näkyvyys 5,7 kilometrin päässä olevaan hattuvaaraan, johon pyrkineiden vihollisjoukkojen hyökkäykset tykistökeskityksillä estettiin. Ilomantsin taisteluja johti kenraalimajuri Erkki Johannes Raappana.

Taistelijan talo

Ilomantsin hirsistä vuonna 1988 rakennettuun Taistelijan taloon ja sen ympäristöön on koottu alueen sotahistoriasta kertova monipuolinen kalusto-, esine- ja kuvanäyttely. Museon aihepiirin mukaisesti pukeutunut opas kertoi alueen ihmisten talvi- ja jatkosotakokemuksista. Saimme kuulla näyttelyesineisiin kuuluvan Mauno Koiviston konekiväärin löytymisestä, hänen käynnistään ja aseen tunnistamisesta.

Lieksan taistelupaikat

Lieksan maisemissa ajeltaessa Vakkuri kertoi Nurmijärveltä rajan yli johtaneen Rukajärventien suunnan merkityksestä talvi- ja jatkosodassa. Talvisodassa vihollisen hyökkäys pystyttiin torjumaan Nurmijärven kylän laidalle. Jatkosodan aikana Nurmijärvi oli tärkeä huoltopiste Rukajärventien suunnan joukoille. Tutustuimme maastossa kahteen talvisodan hyökkäykset torjuneeseen kunnostettuun taisteluasemaan, Viisikkoon ja Änänkäisiin. Kuhmoon suuntautuvan tien varressa oli luonnonkaunis koski, jonka rannalle pysähdyimme nauttimaan näkymien lisäksi matkanjärjestäjän retkilounasta grillimakkaroineen.

Kuhmon taistelupaikat

Kuhmon ja rajalla olevan löytövaaran välisellä tiellä ajettaessa Vakkuri kertoi, mitä maaston eri paikoissa oli tapahtunut talvisodan torjunta- ja mottitaisteluissa. Vihollisen hyökkäys löytövaaran kautta oli edennyt lähes Kuhmon keskustaan saakka, kun se saatiin pysäytettyä Jyrkänkoskelle. Rajalle asti ulottuva vihollisjoukko pysähtyi ja talvisissa olosuhteissa eversti Hjalmar Siilasvuon johtamat suomalaisjoukot saivat vihollisen pilkottua useisiin motteihin. Vain muutama motti oli tuhoamatta talvisodan vihollisuuksien päättyessä. Maastossa tutustuimme Löytövaaran ja Kilpelänkankaan taisteluasemiin, vihollisen talviseen maastoon tekemiin majoituskyhäelmiin sekä suomalaisten muistomerkkiin. Retkeläisillä oli taisteluissa mukana olleiden läheisten kertomuksia ja kokemuksia, mikä toi yksilöiden näkökulmaa näihin vaikeisiin aikoihin.

Kuhmon talvisotamuseo

Ajoimme Kuhmoon, jossa tutustuimme talvisotamuseoon hotelli Kalevalan läheisyydessä. Opas Essi esitteli talvisodan taistelutapahtumien ja -välineiden ohella myös sotatoimien vaikutusta siviilien elämään. Arjen pyörittämiseen, siviilien majoitukseen, terveydenhoitoon ja moniin muihin asioihin löydettiin ratkaisuja. 

Majoituimme Kuhmossa hotelli Kalevassa ja illallinen oli hotellissa.

Suomussalmen taistelupaikat

Kolmantena päivänä matka suuntautui Suomussalmelle talvisodan kovien raatteentien taistelujen maisemiin. Matkalla pysähdyimme Lentiirassa, jossa kävimme ”kirveskansan kirkon” kivisellä muistomerkillä. Kirkko oli rakennettu paikalle 1812 kyläläisten omin piirustuksin ja voimin kirveellä veistäen. Kirkkoon mahtui 300 kirkkovierasta. Kirkko paloi 1940. Muistomerkin edessä on edelleen jalkapuu, johon joutumisen rikkomusluettelo kertoo osaltaan ajoista ja oloista.

Vakkuri kävi ajon aikana karttojen kanssa läpi Raatteentien taistelujen eri vaiheet. Vihollinen hyökkäsi kahta tielinjaa pitkin Juntusrannan ja Raatteentien kautta ja sai 7.12.1939 haltuunsa Suomussalmen kirkonkylän. Suomalaisten vastahyökkäykset käytiin pohjoisella Juntusrannan lohkolla everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen johdolla. Raatteentien suunnalla vastahyökkäyksiä johti eversti Hjalmar Siilasvuo ja suunnitelmien laatijana oli majuri Alpo Marttinen. Kirkonkylän takaisin valtaus oli ohi 28.12.1939. Raatteentien eteläpuolella olevien järviteiden auraamisella joukot sijoittuivat useaksi hyökkäyskiilaksi 1.1.1940 alkaneisiin motitustaisteluihin. Vihollisen huoltotie rajalta 2 kilometrin päässä olevan Raatteen kylän kohdalla katkaistiin viikon kuluttua ja tämän jälkeen motit purettiin yksi toisensa jälkeen.

Suomussalmen taistelut päättyivät 10.1.1940. Viholliselta jäi merkittävä kalustomäärä. Maastossa tutustuimme Likoharjun taistelupaikkaan ja Purasjoen taisteluasemiin. Täälläkin kurssilaisten läheisten kokemukset ja kertomukset valaisivat sodan kokemuksia. Raatteen rajavartioasemaan tutustuimme paikallisten oppaiden kertomuksin. Rakennus oli sodan kiireissä jäänyt polttamatta ja toimii nyt museona. Kurssiveli Esko Hussi muisteli, kun hän syksystä 1966 toimi jonkin aikaa opettajana Raatteen koulussa.

Raatteen portti

Vuonna 2014 uudistettu Talvisotamuseo kertoo Raatteentie-pienoismallin ja monin esinein Suomussalmen taisteluista. Opas kertoi raatteentielle viholliselta jääneen mittavan sotakaluston määrän olleen 48 junanvaunullista ja ajoneuvot lisäksi. Museon kokoelmiin odotetaan lähiaikoina tulevaa Kiantajärven jäälle pakkolaskun tehnyttä ja uponnutta lentokonetta, joka on nostettu ja entisöintityöt valmistumassa. Katsoimme Raatteentien taistelujen dokumenttifilmin. Bussista näimme talvisotamonumentin “avara syli”, jossa on 105 tuulessa soivaa kelloa muistuttaen talvisodan päivien määrästä. Ympäröivä kivipelto kuvaa kuolleiden määrää.

Suomussalmen taistelijoiden muistomerkki

Raatteentien Suomussalmen päässä on muistomerkki ”ikuinen liekki”, johon on kirjoitettu eversti Hjalmar Siilasvuon muistosanat hänen johtamilleen joukoille. RUK 120 –kurssilaiset ryhmittyivät kunniavartioon ja Puntila ja Filpus laskivat kurssilaisten kukkalaitteen muistomerkille. Reijo Salmisen johdolla laulettiin Finlandia. Matkan kurssilaisista otettiin muistomerkillä yhteiskuva ja nautittiin Vakkurin tarjoamat kuohujuomat.

Suomussalmen käynnin päätteeksi ruokailtiin ravintola Ämmän leivässä lounas-buffet.

Koljonvirran taistelun muistomerkki

Suomen sodan viivytystaisteluja Savossa johti ruotsin armeijassa Johan August Sandels. Koljonvirralla hänen joukkonsa voittivat venäläiset 27.10.1808, mitä j. L. Runeberg on kuvannut kirjassaan Vänrikki Ståhlin tarinat. Kävimme muistomerkillä, johon on kirjoitettu “täss suomen joukot taisteli edestä isänmaan”. Paikallisesta graniitista veistetty muistomerkin suunnitteli Alfred Sjöström ja se pystytettiin 1885.

Kuopio

Kuopiossa majoituimme hotelli Scandic Atlakseen Kuopion torin laidalla. Illallinen nautittiin ravintola kummisedässä. Puntila kiitti retkeläisiä ja tarjosi yhdistyksen puolesta Koskenkorvaryypyt. Vakkuri valaisi juomatapojen historiallista kontekstia, että marskin ryyppy kuuluu ottaa “neljällä puraisulla”.

Porrasalmen taistelun muistomerkki

Neljännen päivän ensimmäinen kohde oli Porrassalmen taistelujen muistiomerkki Mikkelissä. Kustaa III:n Venäjää vastaan aloittaman sodan yksi taisteluista oli 13.6.1789 Porrassalmella Mikkelin itäpuolella. Suomalaisten runsaan 700 miehen joukkoja komensi eversti Jakob Karl Gripenberg. Hyökkäävien venäläisten joukkojen suuruus oli 6000 miestä yhtenä johtajanaan Yrjö Maunu Sprengtporten, joka haavoittui taistelussa. Suomalaiset purkivat Porrassalmen yli johtavan sillan ja näin venäläisten piti kahlata salmen yli. Vesien muodostama kapeikko antoi suomalaisille mahdollisuuden voittaa lukumäärältään ylivoimainen vihollinen. Voitto oli lähinnä moraalinen, sillä venäläiset onnistuivat kiertäen muuta kautta valloittaa Mikkelin 19.6.1789.

Lieneekö sattumaa vai suunniteltua, että olimme Armas Lindgrenin suunnittelemalla muistomerkillä juuri taistelujen 230-vuotispäivänä.

Pysähtyessämme päiväkahville Puntila kiitti jälleen kerran erinomaisesti meitä opastanutta Juhani Vakkuria luovuttaen hänelle kaksi rommimukia. Bussinkuljettajalle luovutettiin kurssimme juhlakirja kiitoksena hyvästä, tasaisesta bussin kuljettamisesta.

Vekaranjärven varuskunta

Retkemme viimeisenä kohteena oli Vekaranjärven varuskunta. Oli torstaipäivä ja tultuamme varuskuntaan söimme lounaana tietysti hernekeittoa ja pannukakkua.

Salpausselän ilmatorjuntapatteriston komentaja everstiluutnantti Tero Koljonen esitteli Karjalan prikaatia. Prikaatiin kuuluu kuusi joukko-osastoa; Kymen jääkäripataljoona, Itä-Suomen viestipataljoona, Salpausselän ilmatorjuntapatteristo, Karjalan tykistörykmentti, Kymen pioneeripataljoona ja Karjalan huoltopataljoona. Prikaati on yksi suurimmista ja tärkeimmistä joukko-osastoistamme. Huomattava osa varusmiehistä tulee Uudeltamaalta. Kotiuttamispäivä oli lähellä ja sen huomasi siitä, että varuskunnassa oli leppoisa, rauhallinen tunnelma, siivottiin paikkoja ja valmistauduttiin siviiliin lähtöön. Puntila luovutti Koljoselle kurssimme juhlakirjan.

Salpausselän ilmatorjuntapatteristossa meille esiteltiin koulutusta ja uusia ilmatorjuntaohjuksia. Lopuksi kiersimme varuskunta-alueen, mikä meille näytettiin monipuolisesti.

Retken aikana perinteiseen tapaan Reijo Salminen laulatti bussissa sekä järjesti tietokilpailun, jonka voitti Risto Niinikoski saaden ansaitun palkinnon.

Neljän päivän aikana näimme suuren määrän sotiemme muistomerkkejä ja useita hyviä museoita. Näimme myös itärajan tuntumassa olevia vaara- ja järvimaisemia, jotka talvi- ja jatkosotien sankarimme pystyivät jättämään jälkipolville ankarien taistelujen avulla.

Olli Puntila                                    Esko Tainio

RUK 120 Haminassa juhlatunnelmissa

RUK 120 kurssi juhli 50-vuotistaivaltaan Haminassa 6-7.4.2016. Osallistuminen oli varsin runsasta: lähes 160 osallistujaa. Osallistujia juhlaohjelmaan ja kurssikokemuste muisteloihin oli kaikkialta Suomesta ja ulkomailtakin. Osa luonnollisesti halusi kokea RUK-tunnelmaa ja yöpyi Päärakennuksessa Varuskuntakerholla tapahtuneen kurssiveli-illan päätteeksi.

Juhlaseminaari tapahtui Maneesissa varsin ajankohtaisella teemalla ”Venäjä, Venäjä, Venäjä”. RUK:n johtaja, eversti Markku Hutka kertoi ensin Jouko Tuunaisen avauksen jälkeen, millainen RUK koulutus on tänään. Juhlan teemasta alustivat kurssilaisemme suurlähettiläs Rene Nyberg, kenraalimajuri evp Kalervo Sipi ja kansanedustaja Eero Lehti. Kommenttipuheenvuoron käytti emeritusmeppi Esko Seppänen. Heillä kaikilla on kirjoitus osallistujille jaetussa julkaisussa ”RUK 120, 50 vuotta sanoin ja kuvin”. Siinä löytää itsensäkin, koska kaikista komppanioista oli kurssikuvat ja muutakin. Jukaisua löytyy vielä halukkaille pj Olli Puntilalta..

Juhlaseminaaria edelsi ohjattu käynti RUK-museoon ja seppeleenlasku kaatuneiden reservinupseerien muistopatsaalla. Seppeleen laskivat puheenjohtajamme Olli Puntila, Veijo Pimiän ja Jussi Mannisen kanssa ja rukouksen piti pastorimme Jaakko Uronen.

Seuraavana päivänä pidettiin vielä Maneesissa RUK 120-perinneyhdistyksen vuosikokous. Perinneyhdistys on toiminut varsin aktiivisesti ja siihen liittyi taas 9 uutta jäsentä. Jäsenyhdistys on mm. järjestänyt varsin suosittuja matkoja sotahistoriallisille paikoille, joista ohessa on kertomuksia. Seuraava onkin jo syksyllä ”Jääkärien jäljillä”.

Erkki Hämäläinen, VK

LASSE PAAJANEN
Kuvat Esko Tainio ja Olli Puntila

Helsingin edustalle ulkosaaristoon rakennettiin tsaarinvallan loppuaikoina mahtava merilinnoitus Pietarin puolustukseksi. Tarkoitus oli sulkea saksalaisten etenemisura Suomenlahtea pitkin Pietariin. Yksi linnake rakennettiin Isosaaren lähellä olevaan Kuivasaareen. Nykyisin Kuivasaari on Puolustusvoimien hallinnassa ja Suomenlinnan Rannikkotykistökilta vastaa saarella olevan Rannikkotykistömuseon isännöinnistä.

Kuivasaaressa on ehkä maailman ainoa jäljellä oleva 305 mm:n kaksoistykkitorni. Tykki on venäläisen Obuhovin tehtaan valmistama (350/52 O), se on vielä kunnossa. Sillä ammutaan kunnialaukauksia ns. vesilaukauksia, kranaatin sijasta käytetään 500 kg:n vedellä täytettyä muovipussipötköä. Kunnialaukauksia ammutaan esim. Itsenäisyyspäivinä, kun Suomi täyttää tasavuosia. Lähes 500 kiloa painavilla kranaateilla ammuttaessa kantama on yli 40 km ja korkeussuunnassa 10 km.

RUK 120-kurssin perinneyhdistyksen hallituksessa pohdittiin tutustumisretken järjestämistä Kuivasaaren Rannikkotykistömuseoon jo vuonna 2014. Kun vuosikokouksen pitäminen tällaisen retken yhteydessä oli hankalaa, retken järjestäminen lykkääntyi. Kun vuoden 2017 vuosikokous oli saatu järjestymään Mikkelin matkan yhteyteen toukokuun alkuun, niin päätetiin, että Kuivasaaren retki tehdään kesällä 2017. Perinneyhdistyksen hallitusta hieman askarrutti miten osallistujia riittää kahdelle näin lähekkäin olevalle tapahtumalle.
Retkeä varten varattiin IHA-Lines Oy Helsinki Cruise -risteilytoimistosta m/s Merisaukko risteily-alus. Laivaan mahtui 48 matkustajaa. Arvelimme retkelle tulevan 35-40 osallistujaa.
Retki osoittautui yllättävän kiinnostavaksi, sillä ilmoittautuneita oli 47 ja retken oppaana toiminut Suomenlinnan Rannikkotykistökillan Kuivasaaren isäntä Mikko Lahtinen oli 48:s.

Retkelle lähdettiin ms Merisaukolla Kauppatorin rannasta tiistaina 6.6.2017 klo 11.00

Kylmän kevään ja alkukesän jälkeen ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Merimatka kesti Kuivasaareen 45 min. Kuivasaaren päästyämme oppaamme Mikko Lahtinen kertoi aluksi koko porukalle Kuivasaaren linnoittamisen historiaa.

Lahtisen esitys herätti paljon kysymyksiä ja aiheutti vilkasta keskustelua. Sama jatkui myös tykeillä, retkeläiset olivat kiinnostuneita monista yksityiskohdista, kysyttävää riitti niin että aikataulu teki tiukkaa. Rannassa jakaannuttiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä lähti Mikko Lahtisen johdolla tutustumaan ”Kuivasaaren järeään”, ylvääseen 12-tuumaiseen tykkivanhukseen. Toinen ryhmä järjestäytyi laivahenkilökuntaan kuuluneen ”kansitytön”kanssa Kuivasaaren rannassa olevaan parakkiin ruokailuun. Ruokana oli laivayhtiön kautta tilattu lohilaatikko lisukkeineen. Lohilaatikko oli erinomaista, sitä kehuttiin joukolla. Noin tunnin kuluttua oli vaihto; ruokaillut ryhmä lähti tykeille ja tykeillä ollut ryhmä tuli ruokailemaan;

Kaikki järjestelyt sujuivat sikäli hyvin, että paluumatkalle pääsimme lähtemään hieman yli klo 14.

Paluumatkan aikana Olli Puntila kiitti avuliasta laivahenkilökuntaa ja asiantuntevaa opastamme Mikko Lahtista sekä luovutti hänelle 50-vuotisjulkaisumme. Olli kertoi myös ensi kevääksi suunnitellusta Tampereen matkasta. Huhtikuussa 2018 tulee kuluneeksi 100 vuotta Tampereen taisteluista. Vuoden 2018 vuosikokous pidetään Tampereella 24.4.
Takaisin Kauppatorin rannassa olimme aikataulun mukaisesti klo 15.